Purjehdimme kuuden hengen porukalla. En halua olla veneessä mikään roskaterroristi vaikka ahdistaakin tuotetun roskan määrä ja tekee pahaa ruuan heittäminen roskiin. Toisaalta olen huomannut, että ihmiset ovat tulleet yhä tietoisemmiksi roskan määrästä.
Tänään pääsin taas takaisin normaalielämääni. Kävin kaupassa. Matkalle osui sopivasti kaksi ruokakauppaa. Toisin kuin yleensä opastetaan roskattomuuteen pyrkivän ei kannata tehdä ostoslistaa ennakkoon vaan katsoa kaupassa mitä siellä myydään muovittomana.
***Tämä postaus ei sisällä kaupallista yhteistyötä vaikka nimiä mainitsenkin.***
Lempi K-kaupassa roskattomuus onnistui kohtuullisesti. Rakastan tuorepuristettua appelsiinimehua ja kaupassa on laite, jolla sitä voi tehdä. Tuon aina saman muovipullon uudelleentäyttöä varten. Olen ajatellut ehdottaa kauppiaalle että hän voisi hankkia myytäväksi lasisia pulloja joissa olisi EAN-tarra valmiina. Helpottaisi itsepalvelukassassa asiointiakin.
Lempi leipäkauppani ovat kaupungin toisella puolella. Koska minulla ei ollut sinne päin muuta asiaa, ostin leivän paperipussissa. Joku järki roskattomuudenkin tavoittelussa.
Maitotuotteiden epäekologisuus on ollut paljon esillä viime aikoina. Hapan jugurtti maistuu aamiaisella niin hyvältä, mutta täytynee tulevaisuudessa miettiä, pystyisikö sitä ilman elämään ja millä sen korvaisi.
Kävin myös kukkakaupassa. Vielä on vähän opettamista. Päällyspaperin sain onneksi torpattua. Mutta vaikka sanoin, että olen autolla ja viiden minuutin päästä kotoa, laittoi kukkakauppias vesisäiliön. Sekä roskattomuuden että kaupan oman kannattavuuden takia olisi säiliön mielestäni hyvin voinut jättää pois.